Antiikin Kreeta - Minolainen pukeutuminen

Kangaspuut

Minolaiset elivät Kreetan saarella noin 3000 - 1600 eaa. Minolainen kulttuuri oli hyvin monitahoinen ja huomattavasti kehittyneempi kuin monet muut yhteiskunnat (vrt Kreikka). Minolaista kulttuuria voidaankin kutsua korkeakulttuuriksi, sillä kreetalaiset olivat lukutaitoisia (käytti kirjoitusta) ja sen yhteiskunta oli kaupungistunut ja jakautunut eri ammattikuntiin. Tämä monitahoisuus näkyi myös taiteellisesti suunnitelluissa ja taitavasti tehdyissä vaatteissa. 

Antiikin Kreeta ja minolainen kulttuuri oli pitkälti tuntematon nykyajan ihmisille, kunnes 1800 -luvulla yksi muinaisista minolaisista kaupungeista löydettiin. Historioitsijat löysivät kaupungin raunioista jäänteitä, joista voitiin päätellä, että kreetalaisilla oli hyvin kehittynyt kulttuuri ja paljon yhtäläisyyksiä nykyiaikaiseen yhteiskuntaan. Kreetalla tunnettiin muun muassa lämmin ja kylmä juokseva vesi, vesivessa ja kehittynyt ilmastointi. Talot olivat monikerroksisia. Vastaavalle kehitysasteelle päästiin vasta Rooman valtakunnassa yli tuhat vuotta myöhemmin.

 

MUOTI JA VAATTEET 

 Minolaiset pukeutuivat hyvin monimutkaisiin vaatteisiin, jotka olivat kaavoitettuja ja ommeltuja. Vaatteiden valmistuksessa käytettiin hyvin samantapaisia menetelmiä kuin nykyaikana. Toisin kuin  kreikkalaiset, jotka seurasivat heitä satoja vuosia myöhemmin, minolaisilla oli ommellut hameet ja puserot (vrt kreikkalaisten mekot ja tunikat), jotka muotoiltiin käyttäjän kehon mukaisesti. Kuuman ilmaston vuoksi paksuja ja raskaita vaatteita ei tarvittu.  

 Mies käytti vain lannevaatetta, joka oli pieni, vyötärön ympärille kiedottu kangas. Lannevaatteet ommeltiin pellavasta, nahkasta tai villasta, niiden sisäpuolelle kirjailtiin kirkkain värein kuvioita. 

Nainen; suuret rinnat, leveä lantio ja kapea vyötärö. Kreetalla ihailtiin siis hyvin samankaltaista naisen muotoa, joka tuli muotiin 1800 -luvulla, kun naiset pukivat itsensä tiukkaan korsettiin ja vannehameessan saadakseen kapean vyötäron ja leveän lantion. Korsettia ei kuitenkaan vielä tunnettu, mutta tutkijoiden mukaan minolaisilla oli rintoja kohottavia vaatekappaleita, rintaliivien esiäitejä siis. Lisäksi kapeaa vyötäröä korostettiin metallista valmistetulla vyöllä. Metallinen vyö saatettiin laittaa jo lapsena kapean vyötärön aikaansaamiseksi aikuisena. Lisäksi naiset korostivat vaikutelmaa korkeilla kampauksilla ja päähineillä, sekä koristeellisilla hihoilla ja monikerroksisilla hameilla.

Luokkien ja sukupuolisen väliset pukeutumiserot olivat kuitenkin suuret. Alaluokan pukeutuminen muistutti muuta saman aikakauden yksinkertaista pukeutumista. Miesten vaatetus oli myöskin melko yksinkertaista. Sen sijaan yläluokkalaisten naisten pukeutuminen oli omalaatuista ja poikkesi aikauden muusta tunnetusta muodista merkittävästi. Kun ensimmäiset pukeutumista kuvaavat terrakottapatsaat löydettiin 1800-luvulla, saivat minolaiset kaunottaret lempinimen pariisitar, niin paljon heidän pukeutumisensa muistutti aikauden huippumuotia.Se mikä tekee minolaisesta naisten puvusta poikkeuksellisen, on pukujen leikkaus. Yleinen aikakauden muoti perustui vielä pitkään myöhäiselle roomalaiskaudelle saakka kankaiden taitteluun ja poimuttamiseen, kun taas minolaisten on täytynyt tuntea sekä kaavoitus että leikkaukset. Sikäli pukeutuminen muistuttaa paljon uuden ajan länsimaista pukeutumista, sillä sen piirissä tunnettiin muotoon ommellut ja istutetut vaatteet. Nämä taidot katosivat minolaisen kulttuurin hävittyä yli kahdeksi tuhanneksi vuodeksi.

1800 -luvun pariisittaresta poikkeavaa oli kuitenkin se, että naisilla oli usein rinnat paljaana tai ne saattoi olla peitetty, mutta kuitenkin hyvin esillä. Naisten rintoja ihannoitiin ja suuret rinnat olivat hedelmällisyyden symboli.  

-Eevi